Osteopaatin tutkimus
Vastaanotolla tehdyn haastattelun pohjalta on luotu jonkinlainen käsitys tilanteesta. Osteopaattia kuitenkin kiinnostaa keho ja sen liike. On olemassa erilaisia liiketestejä, neurologisia testejä, palpointia yms, joiden tarkoitus on auttaa selvittämään ja poissulkemaan vaihtoehtoja oireiden syylle. Tutkiminen täydentää sitä, mitä haastattelun pohjalta on saatu selville oirekuvasta. Kuvan alle nostin esille yleisimpiä käytössä olevia tapoja tutkia.
Osteopaatti tutkii liikettä, mutta myös tunnustelee kudoksia. Esimerkiksi liike ja sen rajoitukset voivat korostaa tai helpottaa oiretta.
Katsominen - yleissilmäystä ja havainnointia kudoksista, asennoista, liikkeen tuottamisesta, jne.
Palpointi - kudoksen kosketusta ja tunnustelua, kehon jännitysten havainnointia, jne.
Aktiiviset liiketestit - liike, jonka asiakas suorittaa itse.
Passiiviset liiketestit - osteopaatti tekee liikkeen asikkaan olessa rentona eli passiivisena osapuolena.
Liiketesteillä voidaan saada tarkennusta mm. liikeradoista, jotka provosoivat tai helpottavat oirekuvaa. Joskus on eroa tutkimustulokseen sillä, tekeekö asiakas itse aktiivisesti vai tekeekö hoitaja liikkeen asiakkaan ollessa rentona.
Neurologiset testit - puolieroja, provosoitumista, poissulkemista
Lista voi näyttää lyhyeltä, mutta testejä on olemassa paljon erilaisia. Tehdäänkö vastaanotolla joka ryhmästä jotakin? Ei välttämättä. Testien työkalupakista valikoidaan niitä, joiden arvellaan haastattelun pohjalta antavan meille tarpeellista lisätietoa ja olevan vastaanoton kannalta merkityksellisiä. Ne mahdollisesti antavat tukea ajatuksille ja toisaalta auttavat poissulkemaan nk. “red flagejä” (signaaleja, joista ohjataan eteenpäin). Testit täydentävät informaatiota ja auttavat rakentamaan osteopaattista diagnoosia ja hoitoa. Toisinaan niiden avulla voidaan myös seurata hoitosuhteen aikana tapahtuneita muutoksia.