Positiivinen huomio vie eteenpäin - myös osteopatiassa
Pitkissä hoitosuhteissa tulee erilaisia vaiheita. Edistymistä ja kehitystä voi tapahtua myös siellä, mitä ei ole tullut ajatelleeksi.
Mikä saa vauvan tai pienen lapsen yrittämään aina uudestaan ja uudestaan? Vaikka jokainen kehitysvaihe tuo kolhuja kehoon, silti noustaan aina uudestaan ylös yrittämään. Pää kolisee ja itkua syntyy. Hetken kuluttua tilanne on unohtunut ja taas yritetään.
Me kehumme lasta. Hymyilemme ja innostumme äänekkäästi, ehkä taputamme ja hurraamme. Hän huomaa saavansa iloista huomiota tehdessään jotakin onnistuneesti. Sitten toistaa. Ja toistaa. Kunnes tilanne etenee uudeksi taidoksi. Kun sitten sattuu tai epäonnistuu, lohdutamme ja kannustamme yrittämään uudestaan. Ei lannistuta. Lapsi ei osaa myöskään pelätä vastoinkäymisiä tai epäonnistumista. Hän ei tiedä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Tai mitä epäonnistumisesta voi seurata.
Vauva nauttii siitä, kun saa huomiota ja kehuja. Se saa jatkamaan ja yrittämään lisää.
OLO OSTEOPATIAN JÄLKEEN - Positiivinen huomio vie eteenpäin
Miten tämä liittyy sitten osteopatiaan? Hyvinkin paljon. Etenkin pitkässä hoitosuhteessa tulee vastaan erilaisia hoidon kehitysvaiheita. Kun muutokset ovat isoja, huomaamme kehityksen helposti. Vastaavasti, jos muutokset ovat pieniä, emme välttämättä itse osaa löytää niitä tai pidä niitä merkityksellisenä. Siksi myös ne pienet muutokset on hyvä nostaa vastaanotolla esiin ja kiinnittää niihin huomiota. Edistymistä ja kehitystä voi tapahtua osteopatian jälkeen myös siellä, mitä ei ole tullut ajatelleeksi:
särkylääkkeitä käyttää harvemmin tai pienempiä annoksia
unenlaatu on parantunut esimerkiksi kipujen vähennyttyä
kengännauhat on helpompi solmia, kun eteentaivutus ei olekaan niin jäykkä
vatsantoiminta on muuttunut
Pitkissä hoitosuhteissa tulee erilaisia vaiheita. Toisinaan olo muuttuu paremmaksi hyvin selkeästi ja nopeasti. Toisinaan voi tuntua, että mitään ei tapahdu. Vastaan tulee hetkiä, kun nyrjäytetäänkin nilkka tai tulee muu akuuttitilanne. Tilanteet elää, elämäntilanteet muuttuu. Osteopatiassa katsotaan historian lisäksi kulloisenkin päivän tilannetta.
Ei lannistuta - vaihdetaan vaikka taktiikkaa
Mikäli tuntuu ettei tilanne etene, voidaan kokeilla täysin toisenlaista lähestymistapaa. Niissäkin hetkissä yritetään pohtia, mikä kaikki on kuitenkin muuttunut - toivottavasti parempaan - lähtötilanteeseen nähden. Krooniset vaivat ovat usein useamman hoitokerran vaativia tilanteita. Tällöin matkalle mahtuu usein myös akuutteja tilanteita eli odottamattomia muutoksia. Tilanteet otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulevat ja hoitosuunnitelmaa muokataan sen mukaan.
Lähestymistapaa voidaan aina muuttaa. Lisäksi keskitytään siihen, mikä jo toimii hyvin ja mihin kannattaa huomio kuntoutuksessa suunnata.
“Mikä mussa on vikana?”
Huomaan usein asiakkaiden kanssa keskustellessa, että vastaanotolla helposti ajaudutaan sen ympärille, mikä kaikki on vikana. Mitä kehossa on huonosti, vinossa, väärin. Mitä pitäisi tehdä toisin tai paremmin. Ne ovat kuin pieniä tuomioita, jotka jäävät alitajuntaan. Pohditaan ennemmin sitä, mikä kehossa jo toimii hyvin ja miten se toimisi vielä optimaalisemmin.
Positiivinen huomio, asiakkaan kuunteleminen ja yksilönä kohtaaminen on mukavampi muisto mielelle sekä jättää kivan fiiliksen - kukapa meistä ei tykkää tulla huomioiduksi.