“Onko harjoitteet hoitojen tukena vai hoidot harjoitteiden tukena?”
oman aktiivisuuden merkitys kivun hoidossa
Toisinaan asiakas kokee, että tekeminen ja harjoittelu tuottaa oireita ja kaipaa hoitoja siihen tueksi. Mutta vastaavasti taas usein koetaan, että oma oleminen on melko passiivista ja hoitoon tullaan passiivisuuden aiheuttamien kipujen takia. Tällöin voidaan lähteä lisäämään aktiivisuutta hoitojen tueksi. Oma aktiivisuus ja/tai erilaisten harjoitteiden tekeminen - tai niiden tarpeellisuus - jakaa jonkin verran mielipiteitä. Ja on varmasti hyvin osteopaattikohtaista, antaako hän asiakkaalle vinkkejä kotiin.
Itse uskon vahvasti harjoitteiden hyötyyn osana prosessia. Ja se näkyy myös vastaanotollani. Saatan ohjata niitä erilaisiin tarpeisiin: joskus tarvitaan vahvistavaa tekemistä, joskus hyödytään liikkuvuuden lisäämisestä ja sitten toisille taas isoin apu saadaan rentoutumisharjoitteiden lisäämisestä. Oli tilanne hoitoon tullessa kummin päin tahansa, näen oman roolini olevan enemmän prosessia hoidoilla tukeva ja kannustan asiakasta olemaan aktiivinen osapuoli. Tähän ajatukseen vaikuttaa myös osteopatian filosofia, jossa osteopaatti auttaa tukemaan kehoa kohti terveyttä.
“Mitä mä voisin tehdä itse, että tää tilanne helpottaisi? ”
Kysymys on yleinen vastaanotollani ja moni asiakas onkin kiinnostunut tekemään itse asioiden eteen. Erityisesti tilanteissa, joissa testien ja hoidon perusteella vaiva vaikuttaisi toiminnalliselta, hyötyy asiakas usein harjoitteiden tekemisestä. Niillä voidaan esimerkiksi lisätä liikkuvuutta tai lähteä vahvistamaan kehon tukea. Toisinaan voidaan tarvita molempia. Vastaavasti taas kovin kuormittuneissa tilanteissa, joissa etenkin sympaattinen hermosto käy kierroksilla, asiakas hyötyy yleensä harjoitteista, joiden tarkoituksena on rauhoittaa ja vahvistaa palautumista. Tällaisia voi olla mm. erilaiset hengitysharjoitteet.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoito-/kuntoutussarjan aikana asiakas toteuttaa myös käyntien välillä itsenäistä harjoitteiden tekemistä. Ohjaan harjoitteita yleensä 1-2 /käynti, sillä käytäntö on osoittanut, että niiden sisäistäminen ja muistaminen käy silloin paremmin. Myös kynnys saada aikaiseksi on matalampi. Ohjaanko asiakasta harjoitteisiin joka käynnillä? En. Tai joka asiakkaalle? En.
Yleisesti ottaen ohjaaminen on fysioterapeuttien toimenkuvaa, mutta monilla osteopaateilla on myös lisä- ja/tai täydennyskoulutusta siihen. Itse hyödynnän ja yhdistän Personal Trainer tutkinnon antamaa oppia nimenomaan TULE -näkökulmasta. Tiedän kuitenkin oman osaamisen rajat ja haastavissa tilanteissa ohjaan asiakkaita fysioterapeuttikollegoilleni. Tällaisia ovat mm. tilanteet, joissa tiedetään asiakkaalla olevan patologisia muutoksia, joita tulee osata ottaa harjoittelussa huomioon.
Usein onkin niin, että asiakas hyötyy moniammatillisuuden hyödyntämisestä saavuttaakseen parhaan avun.